Henni


HENNI
Riemuloikan Kitisevä Kiljuhanhi
S. 6/2016

***

Kun Hennistä alkaa kertomaan, on oikeastaan vaikea päättää mistä aloittaisi - mistä sen monista ihanuuksista ensin kertoisi? Henni on erittäin upealuonteinen tyttö, johon rakastuin viimeistä sydänjuurtani myöten jo sen ollessa hamsterin kokoinen pallukka, ja ajan kanssa vain kokoajan enemmän.

Henni on äärimmäisen letkeä tyttö, joka on todella helppo käsitellä. Se on rento, reipas ja rohkea kaikilla tavoin ja tuo olemuksellaan väkisinkin mieleen edesmennyttä isoisoisäänsä Sakua, joka menehtyi huhtikuussa 2016. Se onkin saanut puolivahingossa yhdeksi lempinimekseen Lötkö, joksi aikoinaan kutsuin myös Sakua.


Koska rakkaalla lapsella on monta nimeä, on yksi sen monista kutsumanimistä Vainukoira. Tämä hieman hassu nimi juontaa juurensa sen tavasta työskennellä erittäin paljon nenänsä avulla, etsiessään herkkuja nenä maata viistäen ja samalla ahkerasti heiluen. Yleisimmin Henni kuitenkin on suussani Hennu.

Henni on myös hyvällä tavalla hieman höpsö, etsiessään milloin porkkanaa sen päällä istuessaan tai herkkupalaa, sen nököttäessä tytön otsan päälle pudonneena - tai milloin ruokakipponsa kaataneena, poimiessaan sitten ruokia kipon alta, sen nojatessa otsaa vasten ja peittäessä näköyhteyden. Täydellisen hurmaava neiti ♥